Kolumni Hevosurheilussa 28.3.2008

Kommentteja kehistä, kiitos!

Ratsuoripäivät lähestyvät, ja jälleen saamme nähdä Suomen ratsastusurheiluvuoden puhuttavimman tapahtuman. Käsittämätöntä, mutta näin se on. Minkään ratsastuslajin suomenmestaruus tai World Cup -menestys ei saa samanlaista kuohuntaa aikaan kuin vuotuiset ratsuoripäivät. Mistä tämä johtuu?

Oripäivät tarjoavat katsojalleen jännitysnäytelmän vailla vertaa: hylkäämisiä, keskeytyksiä, vauhtia, vaarallisia tilanteita, pettymyksiä, jännitystä, iloa onnistumisesta ja tietenkin niitä kiiltäväksi suittuja, testosteronia uhkuvia oreja. Toisin sanoen ratsuoripäivät ovat elämys vailla vertaa; voisimme jopa puhua urheilutrendikkäästi orisirkuksesta. Syitä oripäivien herättämään keskusteluun on monia, mutta luultavimmin eniten kohua vuosittain saa aikaan oriiden arviointi. Arviointia on moitittu läpinäkymättömäksi, millä tarkoitetaan sitä, ettei yksittäisen tuomarin arviota tai kommentteja saa tietää mistään. Kun arvioinnissa vedotaan yhteiseen mielipiteeseen eikä anneta haastatteluja, se oikeutetusti pistää miettimään.

Ratsurotujen orilautakunnan pitäisi kuitenkin olla kansalaisluottamusta nauttiva elin kuten kansanedustuslaitoksemme. Olemmehan itse valinneet kummatkin? Tuntuisi perin kummalliselta, jos emme voisi perätä yksittäisen kansanedustajan kantaa tai perusteluja päätöksen teolle. Kansanedustajakin sen tietää: ”Se ken leikkiin lähtee, leikin kestäköön.” Oripäivien tuomariston on yhtälailla kestettävä omaan työhönsä kohdistuva kritiikki. Se kuuluu länsimaiseen demokratiaan ja sananvapauteen. Kukaan ei ainakaan tähän mennessä ole julkisesti kirjoittanut tuomariston salarakkaista tai tekstiviestihäirinnän kohteeksi joutuneista tanssipojista. Julkinen keskustelu on siis pysynyt täysin asialinjalla. Sen keskiössä on ollut orilautakunnan tekemä työ.

Toisaalta orilautakunnan päätösten läpinäkymättömyys antaa hyvän kasvualustan nettikeskusteluille. Tilastoja asiasta tuskin on tehty, mutta mikään muu aihe kuin oripäivät ei täytä keskustelutopiikkeja yhtä nopeasti. Asianosaiset ja -osattomat puivat tapahtumia nimimerkkien suojissa, uskaltautuupa joku joskus kirjoittamaan omalla nimelläänkin. Mitä tahdon tällä sanoa? Tuomariston toiminnan kriittistä tarkastelua ei voi estää. Internet antaa siihen helpon ja nopean kanavan. Muistan jonkun asianomaisen tokaisseen, ettei tällaisia nettikeskusteluja voi ottaa vakavasti. Internetin historia on kuitenkin osoittanut, että verkon välityksellä muu kuin vallitseva näkemys tai mielipide pääsee esiin. Siten internet on tullut myös vakavasti otettavaksi vaikuttamisen välineeksi.

En soisi meidän edes ratsastusjournalismissa palaavan suomettumisen aikaan, jolloin vain venäjämyönteinen lehtikirjoittelu oli sallittua ja sopivaa. Täysin objektiivista lehtijuttua ei ole olemassakaan, sillä jokaisen sellaisen takaa löytyy ihminen. Jos haluamme tiukasti pysyä vain totuudessa ilman toimittajan vaikutusta, julkaistuksi pääsisi vain oripäivien tulosluettelo. Mutta ketä se pelkästään kiinnostaa?

Oripäivien tuomarien arvostus nousee vain avoimella toiminnalla ja sillä, että uskaltaa laittaa itsensä alttiiksi, jopa kriittiselle kirjoittelulle. Siksi kehotankin arvoisaa tuomaristoa antamaan kommentteja oripäivien kehistä!