Kommentteja kehistä, kiitos!
Ratsuoripäivät lähestyvät, ja jälleen saamme nähdä Suomen ratsastusurheiluvuoden puhuttavimman tapahtuman. Käsittämätöntä, mutta näin se on. Minkään ratsastuslajin suomenmestaruus tai World Cup -menestys ei saa samanlaista kuohuntaa aikaan kuin vuotuiset ratsuoripäivät. Mistä tämä johtuu?
Oripäivät tarjoavat katsojalleen jännitysnäytelmän vailla vertaa: hylkäämisiä, keskeytyksiä, vauhtia, vaarallisia tilanteita, pettymyksiä, jännitystä, iloa onnistumisesta ja tietenkin niitä kiiltäväksi suittuja, testosteronia uhkuvia oreja. Toisin sanoen ratsuoripäivät ovat elämys vailla vertaa; voisimme jopa puhua urheilutrendikkäästi orisirkuksesta. Syitä oripäivien herättämään keskusteluun on monia, mutta luultavimmin eniten kohua vuosittain saa aikaan oriiden arviointi. Arviointia on moitittu läpinäkymättömäksi, millä tarkoitetaan sitä, ettei yksittäisen tuomarin arviota tai kommentteja saa tietää mistään. Kun arvioinnissa vedotaan yhteiseen mielipiteeseen eikä anneta haastatteluja, se oikeutetusti pistää miettimään.
Ratsurotujen orilautakunnan pitäisi kuitenkin olla kansalaisluottamusta nauttiva elin kuten kansanedustuslaitoksemme. Olemmehan itse valinneet kummatkin? Tuntuisi perin kummalliselta, jos emme voisi perätä yksittäisen kansanedustajan kantaa tai perusteluja päätöksen teolle. Kansanedustajakin sen tietää: ”Se ken leikkiin lähtee, leikin kestäköön.” Oripäivien tuomariston on yhtälailla kestettävä omaan työhönsä kohdistuva kritiikki. Se kuuluu länsimaiseen demokratiaan ja sananvapauteen. Kukaan ei ainakaan tähän mennessä ole julkisesti kirjoittanut tuomariston salarakkaista tai tekstiviestihäirinnän kohteeksi joutuneista tanssipojista. Julkinen keskustelu on siis pysynyt täysin asialinjalla. Sen keskiössä on ollut orilautakunnan tekemä työ.
Toisaalta orilautakunnan päätösten läpinäkymättömyys antaa hyvän kasvualustan nettikeskusteluille. Tilastoja asiasta tuskin on tehty, mutta mikään muu aihe kuin oripäivät ei täytä keskustelutopiikkeja yhtä nopeasti. Asianosaiset ja -osattomat puivat tapahtumia nimimerkkien suojissa, uskaltautuupa joku joskus kirjoittamaan omalla nimelläänkin. Mitä tahdon tällä sanoa? Tuomariston toiminnan kriittistä tarkastelua ei voi estää. Internet antaa siihen helpon ja nopean kanavan. Muistan jonkun asianomaisen tokaisseen, ettei tällaisia nettikeskusteluja voi ottaa vakavasti. Internetin historia on kuitenkin osoittanut, että verkon välityksellä muu kuin vallitseva näkemys tai mielipide pääsee esiin. Siten internet on tullut myös vakavasti otettavaksi vaikuttamisen välineeksi.
En soisi meidän edes ratsastusjournalismissa palaavan suomettumisen aikaan, jolloin vain venäjämyönteinen lehtikirjoittelu oli sallittua ja sopivaa. Täysin objektiivista lehtijuttua ei ole olemassakaan, sillä jokaisen sellaisen takaa löytyy ihminen. Jos haluamme tiukasti pysyä vain totuudessa ilman toimittajan vaikutusta, julkaistuksi pääsisi vain oripäivien tulosluettelo. Mutta ketä se pelkästään kiinnostaa?
Oripäivien tuomarien arvostus nousee vain avoimella toiminnalla ja sillä, että uskaltaa laittaa itsensä alttiiksi, jopa kriittiselle kirjoittelulle. Siksi kehotankin arvoisaa tuomaristoa antamaan kommentteja oripäivien kehistä!
lauantai 29. maaliskuuta 2008
keskiviikko 27. helmikuuta 2008
ITK`08-päivien esityksen tiivistelmä
ePro – tie avoimiin oppimisympäristöihin ammattikorkeakouluopetuksessa
ePro verkko-opetuksen asiantuntijakoulutus (5 op) suunniteltiin laajentamaan verkko-opetuksen käsitettä Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) opetushenkilöstölle. SAMKissa verkko-opetus olikin koulutuksen alkumetreille asti tarkoittanut verkko-oppimisalustalla tapahtuvaa toimintaa. Toisin sanoen sosiaalinen web oli opetuksessa ennen ePro-koulutusta melko tuntematon käsite. ePron myötä tilanne kuitenkin muuttui enemmän kuin kukaan osasi odottaa: SAMK sukelsi verkko-opetuksen uuteen, avoimeen aikaan. Seuraavassa on esitelty ePro-koulutuksen myötä syntyneitä ideoita ja oivalluksia:
Suljetut oppimisympäristöt eivät ole se luonnollisin tapa käyttää internetiä. Oppimisalustojen vuorovaikutus jää usein keinotekoiseksi, pakotetuksi ja rajatuksi. Suljettujen oppimisalustojen keskustelufoorumit ovat yleensä irrallisia varsinaisista aiheista ja tehtävistä, jotka yleensä sijaitsevat eri paikassa kuin kommentointimahdollisuus. Siksi on tarkoituksen mukaista tarjota oppimiseen sellaisia verkon elementtejä, joiden vaikutus on verkossa sosiaalistava. Avoimuus näyttäisi olevan tällainen elementti, sillä se motivoi ottamaan osaa ja vuorovaikuttamaan. Avoimessa ympäristössä kommentit ja työntulokset ovat kaikkien nähtävissä. On selvää, että pelkkä opettaja tehtävän tai tuotoksen lukijana ja arvioitsijana ei motivoi yhtä paljon kuin se, että kommentointia voi tehdä koko maailma.
Sosiaalinen web on avoin, julkinen ja yllättävä. Nämä kolme seikkaa tekevät siitä opetuksen välineenä sekä mielenkiintoisen että pelottavan. Avoimissa ympäristöissä toimintaa ei voi koskaan kokonaan hallita, ei liioin opettaja eikä opiskelija. Hallitsemattomuus ja yllättävyys mahdollistavat kuitenkin uusia innovaatioiden syntymisen. Joskus vain ns. vapaa pudotus voi johtaa johonkin uuteen. Lisäksi avoimet oppimisympäristöt kehittävät laatua. Ne kehittävät opiskelijan tuotosten laatua mutta ne kehittävät myös opetuksen laatua. Avoimuus pakottaa sekä opiskelijan että opettajan tarkastelemaan tapaansa toimia, sillä kuka tahansa voi katsoa ja todeta, miltä oppimisen tuotos tai opetus näyttää.
Avoimuuden myötä opiskelijan, opettajan ja organisaation on mahdollista saada tunnettuutta. Opettaja ja opiskelija voivat tuoda omaa työtään esille avoimissa ympäristöissä ja näin mahdollistaa itselleen näyttöä työelämää varten. Organisaatiolle sosiaalinen web on kuitenkin ennen kaikkea imagokysymys, sillä kehityksen kelkassa pysyminen on edellytys oppilaitosten välisessä kiristyvässä kilpailuissa. Myös yritykset ovat heränneet miettimään, miten sosiaalista webiä voi hyödyntää markkinoinnissa. Saman mietinnän pitäisi käynnistyä myös oppilaitoksissa, sillä uusi kohderyhmä vaatii myös uudet markkinointikanavat.
ePro-koulutus auttoi oivaltamaan, että blogit, wikit, FaceBook, YouTube yms. ovat se internetin oma sosiaalinen toimintaympäristö, johon ja jossa tulevat sukupolvet kasvavat. Internetin sosiaalisia toimintoja uusi sukupolvi käyttää yhtä tottuneesti kuin kansakouluopettaja liitutaulua. Siksi koulutuksen jälkeen Satakunnan ammattikorkeakoulun opetuskäytössä ovat niin blogit kuin wikitkin. Blogeja on syntynyt esimerkiksi lääkelaskentaan, kansantalouteen ja luovaan kirjoittamiseen. Blogeja on perustettu myös tiedottamiseen opettajilta opiskelijoille mutta myös henkilökunnalta henkilökunnalle. ePro-koulutuksen aikana syntyi runsaasti käytännön ideoita siitä, miten sosiaalista webiä voi opetuksessa hyödyntää. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että hyödynnämme nuorten omia verkkoyhteisöjä opetuksessamme. Selvää on, että se on suunta, joka meidän on seuraavaksi otettava.
ePro verkko-opetuksen asiantuntijakoulutus (5 op) suunniteltiin laajentamaan verkko-opetuksen käsitettä Satakunnan ammattikorkeakoulun (SAMK) opetushenkilöstölle. SAMKissa verkko-opetus olikin koulutuksen alkumetreille asti tarkoittanut verkko-oppimisalustalla tapahtuvaa toimintaa. Toisin sanoen sosiaalinen web oli opetuksessa ennen ePro-koulutusta melko tuntematon käsite. ePron myötä tilanne kuitenkin muuttui enemmän kuin kukaan osasi odottaa: SAMK sukelsi verkko-opetuksen uuteen, avoimeen aikaan. Seuraavassa on esitelty ePro-koulutuksen myötä syntyneitä ideoita ja oivalluksia:
Suljetut oppimisympäristöt eivät ole se luonnollisin tapa käyttää internetiä. Oppimisalustojen vuorovaikutus jää usein keinotekoiseksi, pakotetuksi ja rajatuksi. Suljettujen oppimisalustojen keskustelufoorumit ovat yleensä irrallisia varsinaisista aiheista ja tehtävistä, jotka yleensä sijaitsevat eri paikassa kuin kommentointimahdollisuus. Siksi on tarkoituksen mukaista tarjota oppimiseen sellaisia verkon elementtejä, joiden vaikutus on verkossa sosiaalistava. Avoimuus näyttäisi olevan tällainen elementti, sillä se motivoi ottamaan osaa ja vuorovaikuttamaan. Avoimessa ympäristössä kommentit ja työntulokset ovat kaikkien nähtävissä. On selvää, että pelkkä opettaja tehtävän tai tuotoksen lukijana ja arvioitsijana ei motivoi yhtä paljon kuin se, että kommentointia voi tehdä koko maailma.
Sosiaalinen web on avoin, julkinen ja yllättävä. Nämä kolme seikkaa tekevät siitä opetuksen välineenä sekä mielenkiintoisen että pelottavan. Avoimissa ympäristöissä toimintaa ei voi koskaan kokonaan hallita, ei liioin opettaja eikä opiskelija. Hallitsemattomuus ja yllättävyys mahdollistavat kuitenkin uusia innovaatioiden syntymisen. Joskus vain ns. vapaa pudotus voi johtaa johonkin uuteen. Lisäksi avoimet oppimisympäristöt kehittävät laatua. Ne kehittävät opiskelijan tuotosten laatua mutta ne kehittävät myös opetuksen laatua. Avoimuus pakottaa sekä opiskelijan että opettajan tarkastelemaan tapaansa toimia, sillä kuka tahansa voi katsoa ja todeta, miltä oppimisen tuotos tai opetus näyttää.
Avoimuuden myötä opiskelijan, opettajan ja organisaation on mahdollista saada tunnettuutta. Opettaja ja opiskelija voivat tuoda omaa työtään esille avoimissa ympäristöissä ja näin mahdollistaa itselleen näyttöä työelämää varten. Organisaatiolle sosiaalinen web on kuitenkin ennen kaikkea imagokysymys, sillä kehityksen kelkassa pysyminen on edellytys oppilaitosten välisessä kiristyvässä kilpailuissa. Myös yritykset ovat heränneet miettimään, miten sosiaalista webiä voi hyödyntää markkinoinnissa. Saman mietinnän pitäisi käynnistyä myös oppilaitoksissa, sillä uusi kohderyhmä vaatii myös uudet markkinointikanavat.
ePro-koulutus auttoi oivaltamaan, että blogit, wikit, FaceBook, YouTube yms. ovat se internetin oma sosiaalinen toimintaympäristö, johon ja jossa tulevat sukupolvet kasvavat. Internetin sosiaalisia toimintoja uusi sukupolvi käyttää yhtä tottuneesti kuin kansakouluopettaja liitutaulua. Siksi koulutuksen jälkeen Satakunnan ammattikorkeakoulun opetuskäytössä ovat niin blogit kuin wikitkin. Blogeja on syntynyt esimerkiksi lääkelaskentaan, kansantalouteen ja luovaan kirjoittamiseen. Blogeja on perustettu myös tiedottamiseen opettajilta opiskelijoille mutta myös henkilökunnalta henkilökunnalle. ePro-koulutuksen aikana syntyi runsaasti käytännön ideoita siitä, miten sosiaalista webiä voi opetuksessa hyödyntää. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että hyödynnämme nuorten omia verkkoyhteisöjä opetuksessamme. Selvää on, että se on suunta, joka meidän on seuraavaksi otettava.
tiistai 5. helmikuuta 2008
Blogivälitteinen opetus motivoi kirjoittamiseen ja vuorovaikuttamiseen
Pohdintoja ensimmäisen blogiopintojakson jäljiltä:
Nuoret, kuten suurin osa internetin käyttäjistä, kirjoittavat ja jättävät jälkiään päivittäin internetiin. Osa jäljistä tehdään nimimerkin suojissa mutta osassa teksteistä ja kuvista on oma nimi näkyvissä.
Siksi ei ole yhdentekevää, minkälaisia jälkiä internetiin jää. Googlettamalla tekstit löytyvät vuosienkin päästä tuhoamisen jälkeen, sillä Googlen välimuisti taltioi tiedot esim. uuden työnantajan löydettäväksi. Tällainen toiminta on Suomen laissa kielletty, mutta on eri asia, miten lakia voidaan käytännössä valvoa.
Blogivälitteisessä opetuksessa julkista kirjoittamista on mahdollista ohjata oikeaan suuntaan. Blogivälitteisen opetuksen yhtenä esiin tulevana asiana on aina julkinen kirjoittaminen, sillä opettajan on kerrottava opiskelijoilleen, että kaikki kurssin/opintojakson tuotokset ovat julkisia. Kuka tahansa mistä päin maailmaa tahansa, voi lukea tekstiä, jonka opiskelija kirjoittaa. Opettajan pitäisi lisäksi puhua verkossa julkaistujen tekstien merkityksestä tulevaisuuden kannalta: hyvä teksti on myös kirjoittajan käyntikortti tai cv verkossa mutta huono ja varomaton kirjoitus voi pahimmillaan viedä jopa uuden työpaikan. Tekstit ovat siten myös kirjoittajan käyntikortti tai cv verkossa.
Blogiin kirjoittaminen auttaa opiskelijaa tuomaan omia näkemyksiä julkisesti esiin mutta samalla se myös pakottaa seisomaan sanojen takana ja ottamaan vastuun kirjoitetusta tekstistä. Vaikka opiskelija käyttäisikin blogissaan nimimerkkiä, opettaja ja muut opintojaksoon/kurssiin osallistuvat tunnistavat kirjoittajan. Lisäksi blogiin kirjoittaminen luo väylän vaikuttamiselle. On helpompi ottaa osaa esimerkiksi yhteiskunnalliseen keskusteluun, kun kanava on helposti saatavilla ja käytettävissä.
Blogi ”pakottaa” kirjoittamaan paremmin ja huolitellummin. Kirjoituksen julkaisukynnys kasvaa, kun potentiaalisia lukijoita ovat kaikki internetissä surffaavat. Kirjoittaminen ei motivoi, kun lukijana on vain opettaja. Nyt hyvällä kirjoituksella on mahdollista saada paljon lukijoita. Lisäksi blogissa opiskelu ehkäisee plagiointia: verkkoyhteisössä ”poliiseja” riittää ja kiinnijäämisen riski kasvaa. Opettajan ei tarvitse kantaa yksin vastuuta ”copy-paste-terrorismia” vastaan vaan kuka tahansa voi olla potentiaalinen rikosilmoituksen tekijä J.
Blogivälitteisessä opetuksen tärkeimpänä etuna pidän sitä, että blogit mahdollistavat todella aidon vuorovaikuttamisen. Blogi motivoi ottamaan keskusteluun osaa, sillä kommentit ovat kaikkien nähtävissä. Suljettujen oppimisalustojen keskustelufoorumit ovat yleensä irrallisia varsinaisista aiheista ja tehtävistä, jotka yleensä sijaitsevat eri paikassa kuin kommentointimahdollisuus. Koska kommentointi on julkista ja se näkyy kaikille, kommentoinnista tulee valmisteltua ja hiottua verrattuna siihen, että vain palautteen saaja näkee kommentit. Lisäksi blogeissa kommentointi on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin suljetuissa keskustelufoorumeissa: kirjautumista ei tarvitse tehdä, blogitekstit kommentteineen löytyvät aina samasta paikasta ja lisäksi kommentointia helpottaa se, että alkuperäisen tekstin voi palauttaa kommenttiruudun viereen (ts. ei tarvitse kikkailla liitetiedostojen kanssa).
Nuoret, kuten suurin osa internetin käyttäjistä, kirjoittavat ja jättävät jälkiään päivittäin internetiin. Osa jäljistä tehdään nimimerkin suojissa mutta osassa teksteistä ja kuvista on oma nimi näkyvissä.
Siksi ei ole yhdentekevää, minkälaisia jälkiä internetiin jää. Googlettamalla tekstit löytyvät vuosienkin päästä tuhoamisen jälkeen, sillä Googlen välimuisti taltioi tiedot esim. uuden työnantajan löydettäväksi. Tällainen toiminta on Suomen laissa kielletty, mutta on eri asia, miten lakia voidaan käytännössä valvoa.
Blogivälitteisessä opetuksessa julkista kirjoittamista on mahdollista ohjata oikeaan suuntaan. Blogivälitteisen opetuksen yhtenä esiin tulevana asiana on aina julkinen kirjoittaminen, sillä opettajan on kerrottava opiskelijoilleen, että kaikki kurssin/opintojakson tuotokset ovat julkisia. Kuka tahansa mistä päin maailmaa tahansa, voi lukea tekstiä, jonka opiskelija kirjoittaa. Opettajan pitäisi lisäksi puhua verkossa julkaistujen tekstien merkityksestä tulevaisuuden kannalta: hyvä teksti on myös kirjoittajan käyntikortti tai cv verkossa mutta huono ja varomaton kirjoitus voi pahimmillaan viedä jopa uuden työpaikan. Tekstit ovat siten myös kirjoittajan käyntikortti tai cv verkossa.
Blogiin kirjoittaminen auttaa opiskelijaa tuomaan omia näkemyksiä julkisesti esiin mutta samalla se myös pakottaa seisomaan sanojen takana ja ottamaan vastuun kirjoitetusta tekstistä. Vaikka opiskelija käyttäisikin blogissaan nimimerkkiä, opettaja ja muut opintojaksoon/kurssiin osallistuvat tunnistavat kirjoittajan. Lisäksi blogiin kirjoittaminen luo väylän vaikuttamiselle. On helpompi ottaa osaa esimerkiksi yhteiskunnalliseen keskusteluun, kun kanava on helposti saatavilla ja käytettävissä.
Blogi ”pakottaa” kirjoittamaan paremmin ja huolitellummin. Kirjoituksen julkaisukynnys kasvaa, kun potentiaalisia lukijoita ovat kaikki internetissä surffaavat. Kirjoittaminen ei motivoi, kun lukijana on vain opettaja. Nyt hyvällä kirjoituksella on mahdollista saada paljon lukijoita. Lisäksi blogissa opiskelu ehkäisee plagiointia: verkkoyhteisössä ”poliiseja” riittää ja kiinnijäämisen riski kasvaa. Opettajan ei tarvitse kantaa yksin vastuuta ”copy-paste-terrorismia” vastaan vaan kuka tahansa voi olla potentiaalinen rikosilmoituksen tekijä J.
Blogivälitteisessä opetuksen tärkeimpänä etuna pidän sitä, että blogit mahdollistavat todella aidon vuorovaikuttamisen. Blogi motivoi ottamaan keskusteluun osaa, sillä kommentit ovat kaikkien nähtävissä. Suljettujen oppimisalustojen keskustelufoorumit ovat yleensä irrallisia varsinaisista aiheista ja tehtävistä, jotka yleensä sijaitsevat eri paikassa kuin kommentointimahdollisuus. Koska kommentointi on julkista ja se näkyy kaikille, kommentoinnista tulee valmisteltua ja hiottua verrattuna siihen, että vain palautteen saaja näkee kommentit. Lisäksi blogeissa kommentointi on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa kuin suljetuissa keskustelufoorumeissa: kirjautumista ei tarvitse tehdä, blogitekstit kommentteineen löytyvät aina samasta paikasta ja lisäksi kommentointia helpottaa se, että alkuperäisen tekstin voi palauttaa kommenttiruudun viereen (ts. ei tarvitse kikkailla liitetiedostojen kanssa).
lauantai 26. tammikuuta 2008
Blogien mahdollisuuksista opetuskäytössä
Mitä hyötyä tai lisäarvoa blogit tarjoavat opetukseen? Onhan meillä jo käytössämme erittäin kehittyneitä oppimisalustoja. Etenkin Moodle on kehittynyt huimaa vauhtia, sillä ns. vapaan koodin ohjelmistona sitä kehitetään kokoajan. Mihin siis tarvitsemme blogeja?
Blogiin pääsee kuka tahansa mistä päin maailmaa tahansa. Blogit ovat toisin sanoen avoimesti verkossa, mikäli sen perustaja ei toisin määritä. Blogin käytettävyys esim. opiskelijan näkökulmasta on siksi ilmeisen helppo. Siinä tarjolla oleva tieto on heti käyttäjän saatavilla, ilman hankalaa kirjautumismenettelyä. Oppimisalusta taas on suljettu yhteisö, johon on kirjauduttava salasanoin. Käytettävyystutkimuksista olemmekin oppineet, että vain sellaiset palvelut menestyvät, jotka ovat helppokäyttöisiä. Mitä vähemmän palvelussa on polkuja eksyttäväksi, sitä parempi sen käytettävyys on. Voidaan siis hyvin olettaa, että oppijan käyntimäärät lisääntyvät verkko-oppimispalvelussa, kun erillistä kirjautumista sivustolle ei tarvita.
Opetuskäyttöön luodun blogin ei tarvitse välttämättä olla opiskelijan kannalta mitenkään toiminnallinen. Blogi voi olla pelkästään opintojaksoon tai kurssiin liittyvä tiedotuskanava, josta saa tiedon luentojen ajoista, muutoksista, päivämääristä ja aiheista. Myös luennolla annetut tehtävät voivat olla blogissa, niin että poissaolijat löytävät materiaalin halutessaan. Näin opettaja säästyy kysymyksiltä tunnin aiheista ja tehtävistä yms. jälkikäteen, kun on ennalta sovittu, että kaikki materiaali löytyy tietystä blogiosoitteesta.
Omaan opettajan blogiin voi liittää myös oppijan kannalta toiminnallisia elementtejä. Seuraavassa esimerkissä oppija saa mahdollisuuden ottaa osaa opintojakson tai kurssin blogin kirjoittamiseen. Blogia voi käyttää yhteisenä luentomuistiinpanojen kirjaamispaikkana. Oppijat voivat esim. vuorotellen kirjoittaa muistiinpanoja suoraan blogiin tunnin aikana. Tämä on mahdollista, jos luentopaikka on rakennuksessa, jossa käytössä on langaton verkkoyhteys. Edellä mainitun voi toteuttaa niinkin, että word-tiedosto liitetään jälkikäteen blogiin. Muut opiskelijat voivat lisäksi tehdä luentomuistiinpanoihin korjauksia ja tarkennuksia kommentoimalla julkaistuja muistiinpanoja jälkikäteen. Myös jostakin aiheesta luennolla alkanutta keskustelua voi hyvin jatkaa vielä blogissa.
Näissä kahdessa edellä mainitussa tavassa käyttää blogia opetuksen apuna ei oppijoille perusteta omaa blogia. Mutta jos opetus halutaan siirtää kokonaan tai osin verkkovälitteiseksi, voidaan oppijoille perustaa omat blogit. Oppijoiden omat blogit voivat toimia esim. oppimispäiväkirjana, verkkotehtävien palautuspaikkana, vertaispalautteen tai verkko-ohjaajan palautteen kanavana tms.
Lue myös Jere Majavan artikkeli: Kohti avointa oppimista: Henkilökohtaiset weblogit opetuksessa http://www.valt.helsinki.fi/piirtoheitin/blog5.htm
Kokonaan toinen juttu on julkisen kirjoittamisen hyödyt opiskelijan tai opettajan näkökulmasta. Siitä taidan kirjoitella seuraavaksi…
Blogiin pääsee kuka tahansa mistä päin maailmaa tahansa. Blogit ovat toisin sanoen avoimesti verkossa, mikäli sen perustaja ei toisin määritä. Blogin käytettävyys esim. opiskelijan näkökulmasta on siksi ilmeisen helppo. Siinä tarjolla oleva tieto on heti käyttäjän saatavilla, ilman hankalaa kirjautumismenettelyä. Oppimisalusta taas on suljettu yhteisö, johon on kirjauduttava salasanoin. Käytettävyystutkimuksista olemmekin oppineet, että vain sellaiset palvelut menestyvät, jotka ovat helppokäyttöisiä. Mitä vähemmän palvelussa on polkuja eksyttäväksi, sitä parempi sen käytettävyys on. Voidaan siis hyvin olettaa, että oppijan käyntimäärät lisääntyvät verkko-oppimispalvelussa, kun erillistä kirjautumista sivustolle ei tarvita.
Opetuskäyttöön luodun blogin ei tarvitse välttämättä olla opiskelijan kannalta mitenkään toiminnallinen. Blogi voi olla pelkästään opintojaksoon tai kurssiin liittyvä tiedotuskanava, josta saa tiedon luentojen ajoista, muutoksista, päivämääristä ja aiheista. Myös luennolla annetut tehtävät voivat olla blogissa, niin että poissaolijat löytävät materiaalin halutessaan. Näin opettaja säästyy kysymyksiltä tunnin aiheista ja tehtävistä yms. jälkikäteen, kun on ennalta sovittu, että kaikki materiaali löytyy tietystä blogiosoitteesta.
Omaan opettajan blogiin voi liittää myös oppijan kannalta toiminnallisia elementtejä. Seuraavassa esimerkissä oppija saa mahdollisuuden ottaa osaa opintojakson tai kurssin blogin kirjoittamiseen. Blogia voi käyttää yhteisenä luentomuistiinpanojen kirjaamispaikkana. Oppijat voivat esim. vuorotellen kirjoittaa muistiinpanoja suoraan blogiin tunnin aikana. Tämä on mahdollista, jos luentopaikka on rakennuksessa, jossa käytössä on langaton verkkoyhteys. Edellä mainitun voi toteuttaa niinkin, että word-tiedosto liitetään jälkikäteen blogiin. Muut opiskelijat voivat lisäksi tehdä luentomuistiinpanoihin korjauksia ja tarkennuksia kommentoimalla julkaistuja muistiinpanoja jälkikäteen. Myös jostakin aiheesta luennolla alkanutta keskustelua voi hyvin jatkaa vielä blogissa.
Näissä kahdessa edellä mainitussa tavassa käyttää blogia opetuksen apuna ei oppijoille perusteta omaa blogia. Mutta jos opetus halutaan siirtää kokonaan tai osin verkkovälitteiseksi, voidaan oppijoille perustaa omat blogit. Oppijoiden omat blogit voivat toimia esim. oppimispäiväkirjana, verkkotehtävien palautuspaikkana, vertaispalautteen tai verkko-ohjaajan palautteen kanavana tms.
Lue myös Jere Majavan artikkeli: Kohti avointa oppimista: Henkilökohtaiset weblogit opetuksessa http://www.valt.helsinki.fi/piirtoheitin/blog5.htm
Kokonaan toinen juttu on julkisen kirjoittamisen hyödyt opiskelijan tai opettajan näkökulmasta. Siitä taidan kirjoitella seuraavaksi…
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)